Viideskymmenes postaus !

Mä kävin tänään uimassa ! 

Päällä tuubitoppi :DD jee

Tää on ollut kyllä erikoinen päivä.
Heräsin ekan kerran jo puoli yhdeksältä. Nukahdin kuitenkin parin tunnin päästä uudelleen.
 Aamulla oli huono fiilis ja jostain syystä tosi surullinen olo. En mä edes tiedä miksi !
Ja silloin kun mulla on sellainen olo, niin mä yleensä puran ajatuksiani kirjoittamiseen.
Ei ihme että melkeen kaikki mun kirjoittamat tekstit on jotenkin tosi synkkiä. Okei, ei ihan kaikki. Mut melkeempä :D
Oon nyt tässä jo pari päivää ideoinut uutta tarinaa..Ja tänään sain kirjoitettua itselleni muistiin yhden kohdista. Melkein tarinan lopusta. Mut mulla on melkeen aina alkanut kaikki jutut jostain yksinkertaisesta lauseesta, tai jos olen sattunut keksimään mielestäni hauskan lopetuksen johonkin. Sitten vasta alan kasaamaan sitä tekstiä siihen ympärille.
Tää lähti siitä ku keksin ton "Tulkaa hakemaan minut kotiin" :D


"Käänsin katseeni dramaattiseen tapaani pois vaikkei kukaan edes nähnyt.
Silmäkulmastani vierähti kyynel. En mä ollutkaan niin tunteeton kuin olin luullut.
Otin vielä muutaman askelen eteenpäin ja katsoin kaiteen yli pudotusta.
Se ei ollut korkea ja kallioinen merenranta. Ei upea vuori tai elokuvista tuttu kivinen rotko. Keskinkertaisena ja monen viimeisenä vaihtoehtona se kuvasi minua täydellisesti.
Matka alas ei ollut kovin pitkä. Putoaisin ehkä seitsemän metriä alla odottavalle soratielle.
 Riisuin kenkäni. 
Otin kaulastani äidin korun ja suljin sen toisen kengän sisään turvaan täkäläisiltä. Toivoin äidin löytävän sen.
Tarkistin ettei kukaan nähnyt minua.
Kapusin kaiteen toiselle puolelle niin että sain vielä jaloillani tukea pienestä betonireunasta.
Tunti ei ollut vielä kulunut, mutta tunsin olevani valmis. Kaikki oli nyt tehty ja oloni oli rauhallinen.  
Otin puhelimen varovasti taskustani ja näpyttelin äidille tekstiviestin.
"Tulkaa hakemaan minut kotiin"
Tahdoin että minut löydettäisiin nopeasti. Ajattelin vanhempieni parasta, kerrankin.
Käännyin takaperin, aivan kuten oli suunnitellut. Vedin ilmaa keuhkoihini ja mietin miten ihanalta se tuntuikaan.
Hitaasti kertaakaan olkani yli katsomatta irrotin molemmat käteni kaiteesta. Ensin toisen, sitten toisen. 
Suljin silmäni ja odotin kuolemaa."

Tää jatkuu varmaan silti sitte sillee ettei se kuole. Ja alkuun kirjotan sellasen tosi yksityiskohtasen kertomuksen siit et miks se pääty tollaseen ratkasuun. 
En ees tiä miks tykkään kirjottaa tällästä kauheeta angstista tekstii :D Mut tota loppuu mietiskelen vielä. Ehkä täst tuleeki sellane et lopus kaikki onki hyvi. :D En tiä :D

Aaa haluisin niin paljon mennä jonnekki kursseille tai jonnekkin opettelemaan kirjoittamista. 
Sitten joskus, joskusjoskusjoskus olis niin hienoo koota sellanen novellikokoelma tai kirjoittaa kokonainen kirja :D 


-Roosa